Kyllä se sitten ärsyttää kun ei uskota.

Täälläkö sitä saatana pitää kärvistellä perkele koko vuosi tai jopa pitempään?
Eikö sillä muka ole mitää merkitystä miltä koko paska tuntuu?
Eikö muka sais olla ihan omassa rauhassa niin ku tähänkin asti?
Millä tavalla tää tilanne poikkee viimeisten vuosien tilanteesta?
Halut ja toiveet on samat, oikeestaan vahvistuneet vaan.

Kerrankin oon varma mitä haluan.
Yks iso päätös tehtiin jo, toinen tulee helposti perässä.
Hyvät suunnitelmat vaan ja niillekin suunnitelmat B ja C.
Ja kun se tuntuu niin oikeelta, hyvältä ja ainoolta vaihtoehdolta.
Juttu on edessä joka tapauksessa,
miksei sitä sitten vois toteuttaa nyt kun on niin älyttömän hyvä tilaisuus?

Ja ihan itse olen asiaa ruvennut ajattelemaan, ei sitä ole mun päähän kukaan muu laittanut.
Enkä tee sitä kenenkään muun kun itseni ja omien halujeni takia.
Kerrankin oon itsekäs oman etuni takia, juuri niin kuin eräs auttaja käski.
Ois varmaan pitäny pitää suu kiinni ihan loppuun asti.
Tiesin että tuo paskanjauhanta alkaa, vaikka välillä näytti että ei ala.
Ja tiesin että se on ainut joka saa mut epäröimään.
Toisaalta, nyt tiedän vielä vahvemmin mitä haluan,
ja nimenomaan mitä EN halua..