Ensin ajattelin näin, ja sitten noin. Ja nyt taas näin. Oikeestaan oon ihan pihalla. Ei vaan, oon sisällä vaikka vähän vilponen onkin. Onhan se harmillista kun ei tajua että haluaa jotain asiaa ja sit kun sen tajuaa, ei enää saakaan sitä. HÖH. Tyhmää. Mulle käy kyl liian usein niin etten vaan tajua omia aivoituksiani. Varmaan ajattelen liikaa. Ainakin pää tuntuu tosi raskaalta eikä aamulla meinaa päästä sängystä ylös. Kai kun on niin tylsä duuni.


Mietin usein että mitähän mä oikeestaan haluan? Jotkut asiat on ihan selkeitä mut sit eteen tulee tilanne jossa en osaakaan päättää tai en vaan osaa sanoo mitään. Ja sit se meni jo. Joitain asioita taas mietin jo reilusti etukäteen. Ihan liian aikasin. Tai sit höhhäilen niiden menneiden asioiden perään niin etten hoksaa että edessä ois jotain uutta. Mut onhan se totta että vanhat asiat on pyöriteltävä päässä niin kauan että ne ei enää vaivaa. Ne voi sit ihan rauhallisin mielin sulkee pöytälaatikkoon. Yllättävän hyvin oon onnistunukin siinä hommassa. Kaikesta huolimatta.

Oikeestaan mua ehkä jopa pelottaa tai ahistaa uusien asioiden edessä. Valintojen edessä. En kestä sitä että valitsen "väärin". Varmaan liikaa tullu katottua jotain Paluu tulevaisuuteen tai Butterfly efectiä. Sit kun liika pohdinta ahistaa tarpeeks meen fiiliksen mukaan. Pakkohan kaikki asiat on tehdä niin että ne tuntuu hyviltä ja "oikeilta". Viime aikaiset ratkaisut oon tehny järkeilyn mutta kuitenkin eniten fiiliksen mukaan. Ja helvetin hyviä ratkasuja teinkin! Ikinä ei oo ollu näin hyvä fiilis omista valinnoista.

Et joo. Kai se on mentävä virran mukana vaikka se on helvetin puuduttavaa. Valintojen eteen sitä kuitenkin joutuu taas kohta. Siihen asti, into the orchard I walk peering way past the gate.

Opethia odotellessa! 160209