Olin mies. Menin italialaisen naisen kanssa fantasiamaailmassa ravintolaan jonka nimeä en enää muista. Sisustukseltaan paikka muistutti Pancho Villaa. Ruokalistalla oli paljon liharuokia, ihania pihvejä ja olutta. Tiskin yläpuolella näkyi tilattavat annokset niin kuin Hesburgerissa. Jostain syystä en saanut selvää minkään annoksen nimestä, näkö oli huono ja nimet englanniksi. Nainen seurassani alkoi vaatimaan paikan vaihtoa johonkin romanttisempaan ja yhtäkkiä naisen puheet alkoi hävettämään kauheasti, ujostutti. Istuttiin vieräkkäin pöytään johon tuli myös vanha mies. Kysyin mieheltä tietääkö hän yhtään romanttista ravintolaa "tuolla muualla" ja irvistin pilkallisesti naiselle. Paikka jossa ravintolamme oli, oli minulle vieras, fantasiamaailma. Jostain tiesin vanhuksella olevan yliluonnollisia lahjoa, joista nainen ei kuitenkaan tiennyt mitään. Tarjoilija toi meidän pöytään jälkiruokia joita me ei oltu tilattu, jäätelöä ananaksella kääretortun kanssa. Saatiin syödä ne ilmasiks kun keittiössä oltiin möhlitty.

Tässä välissä yritin saada jonkun kaverin oppimaan miten syömätikkuja käytetään. Käveltiin kiinalaiskorttelissa eteenpäin tarkotuksena mennä syömään jotain kiinalaista tikuilla. Liikkeellä oli paljon vieraita ihmisiä ja meitä nauratti kauheesti kun ei osattu käyttää niitä tikkuja.

Sitten olin Jyväskylässä M:n kanssa, ilmeisesti Stam1nan keikka oli just päättyny. Nuokuttiin narikassa takkeja oottamassa, molemmat aivan päissään. Narikan luona oli pieni kahvio, josta kaikki jonotti ihan mitä tahansa ostamista, ruokaa, juomaa. Mä soitin A:lle:
E: "Joko tuutte hakee?"
A: "Missä sä oot??"
E: "Nohh täshä narikassa Mikhon kansha nuokutaan heheheh..."
A: "JAAHA. Ja päissään ku ankka??!?"
E: "No ehkä pikkusen...."
*tuut tuut tuut*

Ja sit aloitin kovaan ääneen kiroomisen kuinka mun kuski on kurpänaama ja voi vitun kusipäät saatana ja millä mä nyt meen kotiin?!? Itse kuski oli siis V ja A sen kyydissä. Yritin koko ajan soittaa Aatulle takasin mut sieltä kuulu vaan "Valitsemaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä." Ostin lohdutukseks itelleni sellainen herkkuviinerin, jossa on vaniljatäytettä ja vattuhilloo. Sellanen tosi pitkä viineri. Se makso 85 senttiä. Ajattelin mielessäni että "Noi ei kyllä taida Vilénin hintoihin kauheesti laittaa omaa lisää kun on noin halpa." Luukun takana oli hauska mies myymässä ja se vaan nauro mulle ku yritin epätoivosesti löytää ruskeesta nahkalompakostani jostain seteleiden välistä pikkukolikoita.

J.V.  oli tosi päissään narikan luona. Mietin että millähän tuo aikoo kotiin? En kuitenkaan sitten enää nähny sitä siinä sisätiloissa. Mikko katos jonnekin kavereidensa mukaan. Mä muistin yhtäkkiä että L:han oli mukana kanssa! Se oottikin mua jo tien toisella puolella kylmästä väristen. Sillä oli päällä kirkkaan sininen paita, jonka päällä toinen musta paita. Niiden päällä Lauramaiseen tyyliin sininen vyötärövyö ja jotkut hassut kengät jalassa ja pieni laukku roikku olkapäällä. Lähin Lauran mukaan koska ei ollu muuta tuttua enää paikalla eikä mulla ollu mitään hajua missä olen. Jyväskylä on ihan sokko kaupunki mulle.

Käveltiin Lauran kanssa eteenpäin ja kerran väisettiin autoo jotenkin kummallisesti. Sit yhtäkkiä Laura muuttukin Annuks. Annun kanssa käveltiin eteenpäin synkkää katua pitkin ja mä söin sitä viineria samalla. Ihmettelin että miks Annu siirty toiselle puolelle katua, kun huomasin että iso punkkarimies kävelee mun takana. En ollu huomaavinani sitä ja se vaan käveli ohi. Pysähyttiin jonkun tatuointiliikkeen eteen kattelee napakoruja ja korviksia. Mä etin kissakorvakoruja ja puhuin Annulle että oon aatellu ottaa tatuoinnin. Liikkeessä oli ikkuna auki ja tummaihoinen iloisen näköinen myyjä huuteli sieltä että "Tulkaa vaan sisälle kattelee ja ostamaan!". Jatkettiin kuitenkin matkaa.

Ja PUM! Annua ei yhtäkkiä enää ollukaan ja katu tuntu aina vaan pimeemmältä. Tuntu kun koko kaupungista ois sammutettu valot. Alko pelottaa aivan sairaasti, en tienny yhtään missä oon tai minne oon menossa eikä kukaan vastannu puhelimeen! Kävelin sitä katua vaan eteenpäin ja toivoin että tulisin vaikka rautatieasemalle jossa ois ihmisiä ja lämmintä. Kävelin matkalla sellasen liikkeen ohi jossa lopetettiin eläimiä. Niiden ovessa oli räikeen värinen mainos jossa kissa ja koira oli ihan veressä ja naamat oli vääntyny tuskasta. Vieressä oli toinen ovi jossa oli keltanen varotuskyltti: "Ei lemmikkejä sisään!". Mietin että kuka tekee tuommosen mainoksen eläinten tuhkaamolle, kyllä Usvan mainos on hienotunteisempi.

Jostain syystä menin siihen rakennukseen sisälle. Se oli niin ku kerrostalon rappu mutta ei siellä asuntojen ovia ollu. Rappusia vaan ylemmäs ja välillä tasanteita. En saanu mistään valoja päälle ja alko ahistaa aina vaan enemmän. Yritin paniikissa koko ajan soittaa kaikille että vastatkaa! Yritin soittaa Vesalle mut se ei vastannu. Kuulin vaan kuinka Nightwish soi ja muistin että sehän taitaa olla kassulla. Sitten yhtäkkiä Laura vastas! Itkin pyöreen ikkunan luona aivan paniikissa että "Mä en tiiä missä mä oon, tuu auttaa mut pois, mua pelottaa ja täällä on pimeetä!!".

Laura rauhotteli mua ja kyseli miltä paikka näyttää ja mä lähin kävelee alaspäin ihan kiinni seinään nojaten ja kun pääsin ulos, olikin jo valoisa aamu! Oli sen verran valoisaa että sain selvää katujen nimistä, se mihin tulin sieltä rakennuksesta ulos oli Rebelioninkatu."Ainii se on nimetty niiden kapinoitsijoiden mukaan!" J.K. vastas kun soitin sille. Se opasti puhelimella mua jonnekin K-Citymarketille, jossa se oli kaverinsa kanssa. Pääsisin niiden kyydissä kylälle. Menin sinne Citymarkettiin Jennan ja jonkun tytön kanssa. Ostin Gefilusjuomaa ja mansikkakeittoo. Jennalla oli isot kassit tyhjiä pulloja mukana ja jännitettiin että onkohan se palautusautomaatti toiminnassa. Toinen automaateista oli toiminnassa ja sen vieressä oli sellanen maksuautomaatti. Se näytti hedelmäpeliltä. Laitoin sen sisään ne ostokseni ja se laski yhteissumman "5€" jonka puotin kolikkoina automaattiin. Ostokset maksettu!

Meijän mukana oli yhtäkkiä joku mieskin, se saatto olla Autokoulun Peetu. En muista. Kuitenkin, menin sitten kattelee tuotteita peremmälle kauppaan ja ajattelin ostaa mustan ja keltaisen huopapeiton. Näin naapurin Kaijan töissä tiskillä ja huutelin sille jotain hauskaa. Niiden pomo tuli sitten siihen ja huuti että "Noniin tytöt! Nyt ne sitten tuli ne kirjeet! Katotaan keneltä lähtee työpaikka..". Niitä työntekijöitä oli uhattu vähentää ja tieto potkuista tuli kirjeitse.

Ja sitten mä heräsin.