Piinaavaa. Kihelmöivää. Tuskaista. Ihanaa. Hermostunutta. Tyyntä. Passiivista. Säkenöivää. Tylsää. Raastavaa. Hempeää. Jännittävää.

Odottaminen on kaikkea tuota ja vielä enemmän. Se on ylimaallinen tunteiden pato jossain Etelä-Amerikan joen edessä. Ja se voi murtua minä hetkenä hyvänsä. Silloin menee elämä ympäri ja sydän hyppää lähimmälle niitylle kirmaillemaan alasti kera peurojen. Silmät loistaa tuikkien kilpaa auringon kanssa uimarannalla bikinit päällä ja Sahanrannassa vesi on lämmintä ja uimakopissa ampiaisia.

Kuitenkin jossain syvällä suoliston ja aivokopan välimaastossa tietää ettei pato koskaan murru. Joki kuihtuu ja pato kuivuu kasaksi riutuneita punapuunrunkoja. Pettymys ei hellitä, se ei kuivu, se on ja pysyy. Se on jäteöljy pelikaanin siivissä ja suussa. Tunne, jota ei saa tuntea, tuntuu enemmän kuin mikään muu tunne koskaan. Niin kuin pieni lapsi tekee kaiken mikä kielletään.

Pettymys on hieno sana. Pettymys, pettymys. Se on ihan hieno sana. Katkeruus ei saa tulla siihen ollenkaan. Eikä itsesääli. Hyi, se on paha sana! Pakasteet lajitellaan hanskat kädessä ettei sormet jäädy.