Ulkopuolinen. Elämä ei ota kyytiin, karvanopat heiluu ivallisesti ohi. Multaa kynsien alla, ehkä en tarvitsekaan sitä. Tylsyys on jonkun mielestä se mielenrauha, jota suuret ajattelijat tavoittelevat. Minulla ei ole muita rajoja kuin takalaiton. Pallo lentää sinne harvoin. Ykköspesällä kai olen joskus ollut mutta paloin. Poltin näpit niin sanotusti, räkänokkana olo ei ollut helppoa.

Seuraan erästä blogia. En tiedä onko se totta vai tarua, mutta ihmeellinen se on silti. Kirjoitusvirheet tuntuvat kuuluvan siihen, vaikka luulen ettei kirjoittaja niitä ole tahallaan lyönyt. Isänsä kylläkin. Aitauksesta puuttuu tolppia.

Epäilykset varjostavat arkea. Entä jos? Syy voi olla pesiytynyt sisälle, rakenteiden väliin. Keuhkot imevät kaiken itseensä tietämättä asiasta sen enempää, kysely ei ole niiden homma. Happisaturaatio 98, syke 110. Kypäräpäinen rattaan pyörittäjä puhui ensimmäistä kertaa kuukausiin. Sillä oli ollut urakka. Nosti kattoja pystyyn ja tuki loukkaantuneita. Sota on julmaa kun sen alle jää viattomat teatterin seuraajat. Ihmettelin kirkkautta ajatuksissa. Siinä se on ja puhuu. Itse tunsin kuristusta kurkussa, lähinnä pesiytyneiden itiöiden takia. En tainnut ajatella muuta. Oli helpotus rinnassa. Se kohoili hengityksen tahtiin. Arvioin sykkeen olleen 80.

Pinttynyt lika on vaikea saada pois. Happamat asiat auttavat esimerkiksi ruostejälkiin. Kokeile sitruunaa. Ajattelin nyt saaneeni oman likani pois. Niin hyvin sitä hankasin vuosien ajan että muistan sen olleen siinä mutta se ei enää näy. Happamuus taisi auttaa. Se auttaa unohtamaan vaikka työ vielä jatkuu. En ole niitä ihmemiehiä jotka pääsevät asioiden ohi rakastamalla. Sitä on elämässä oppinut arvostamaan niin ettei ole varaa tuhlailla. Hölmöä, mutta se tuntuu rajalliselta.

Kun olen erossa tästä, otan siitä niskasta kiinni joka jäi edellisellä kerralla toisen samanlaisen alle. Kaipaan jo sitä tunnetta kun syke nousee, pysyy tasaisena ja koira menee tahdissa. Toisaalta kaipaan omaa, mutta tiedän että varat ei riitä. Uskon muutaman viikon päästä aloilleen asettuvien herrojen rauhoittavan ajatuksia. Sekamelska nystyröillä on aiheuttanut haparointia ja dementiaa.

Oman elämäni ongelma ajattelee tiettyä asiaa ja luulee etten tiedä sitä. Tai niin ainakin luulen. Välillä se ajaa kuilun partaalle, epätoivo asian ympärillä tai sen sisällä puskee lähemmäs liekkiä. En voi kieltää ettenkö ajattelisi itsekin joskus asiaa, mutta tiedän ongelman ajattelevan sitä huomattavasti enemmän kuin minä. Eikö asiat mene väärinpäin, jos joku muu ajattelee elämääni ja siihen liittyviä hienosäätöjä enemmän kuin minä itse? Ainakin oman pään käyrät menevät sekaisin, ristiriitoja syntyy, mieliteot, halut, tarpeet vääristyvät. Pinnalle nousee vain kirkuva ajatus vapaudesta.

Uudet iloiset ystävät ovat mukavia. Niistä saa tiettyä voimaa ja uskoa tulevaan. Joskus vuosia sitten kuulin että kannattaisi puhua tietyn henkilön kanssa. Oli ne oikeassa. Tajusin olleeni kaksi kertaa poissa. Luulen kyllä etten ole menettänyt mitään. Niin monta kertaa olen satuttanut itseäni luulemalla saavani sieltä jotain. Pettymys on ollut valtava. Tein hyvää. Se maksoi 28 euroa. Sain siitä uskomattoman hyvän olon. Asia on ollut työn alla jo pitkään ja nyt kun vanha ystävä ajatteli taas kuukauden jälkeen lehdistä ennustamista, tiesin että nyt se on tehtävä.

Tiedän että kohta törmään. Paine nikamien välissä kertoo viestiä tulevasta. Se on siellä ja tulee esiin sitten kun siihen on syy. Kaikelle on syy.