Vatsassa on kivi. Se tuntui siellä jo lauantaina iltapäivällä ja ilmeni hermostuneisuutena. Se iskee kummalliseen aikaan. Tuntuu siltä niin kuin jotain tapahtuisi kohta. Jotain. Jotain suurta, jotain mullistavaa. JOTAIN. Silloin tulee mietittyä kaksi kertaa lähteekö liikkeellä vai ei. Entä jos sattuukin jotain kamalaa? Entä jos kaikki meneekin pieleen?
Stressaan usein ja pitkään. Hermoilu iskee harvemmin. Se havahduttaa. Mitäs nyt tapahtuu? Kesä aiheuttaa kipristelyä vatsassa. Silloin tuntuu siltä että kaikki on mahdollista, elämä ottaa uuden suunnan ja kaikki menee tästä eteenpäin paremmin. Kesä on mahdollisuuksien kulta-aikaa.
Nostan kulmaa ja kurtistan otsaa. Ihmiset menevät kesällä sekaisin. Kai se on se valo. Iho tuntuu nahkealta mutta se ei haittaa kun kaikkialla on niin ihanan valoisaa! Järven selälle keskellä yötä, vielä aurinko valaisee. Nuotion savu verhoaa ja rantakivet ovat lämpöisiä. Niillä voi vaikka nukkua. Kaisloista ja heinästä voi tehdä lautan ja laittaa sen laineille. Saunassa on hiljaista ja järveenkin uskaltaa sukeltaa kun ei yksin tarvitse mennä.
Pelkääkö joku sellaista?
maanantai, 1. kesäkuu 2009
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.