Olen aloittanut liikkumisen. Kyllä, en ennen ole liikkunut paljo paskaakaan. Olen satunnainen liikkuja. Liikun silloin kun oma läskeys alkaa ahdistamaan niin paljon että itku tulee. Koulussa olin se joka lintsasi kaikki mahdolliset liikunnan tunnit, etenkin lukiossa. Yläasteella tykkäsin liikunnasta, jos pelattiin sählyä tai käsipalloa. Osallistuin jopa sählyturnaukseen, jonka joukkueemme hävisi puolueellisen tuomaroinnin ja vilpillisten vastustajien takia. Taisin tehdä kuitenkin muutaman maalinkin.

Ala-asteen kolmannella luokalla vain seisoin paikallani liikuntatunnilla. Varsinkin jos oli sisäliikuntaa. Jalkapallosta innostuin kesällä 2001. Joka keskiviikko pelattiin Stadionilla isolla porukalla hyvät matsit. Yleensä olin puolustaja. Sitä ennen pidin koululiikunnassa juuri jalkapallosta ja pesäpallosta. Luistelu ja hiihto oli helvettiä. Aina kun sai, lähdin kävelemään ja poltin samalla tupakan. Olin vissiin 11-vuotias.

Kävin säännöllisesti lenkillä syksyllä 2006. Joka ilta heitin kahden kilometrin lenkin ympäri Hervantaa silloisen Tapsantorin kautta. Ostin yleensä Fenix hyvinvointijuoman (painonhallintaan) ja joskus sorruin siniseen Smart-askiin. Sitten sekin lenkkeily jäi, tottakai miehen takia, joskus keväällä 2007 ja vain nukuin loput lukion 2. vuoden haaveillen siitä miehestä.

Sitten loppuvuodesta 2007 pyöritin kuntopyörää joka toinen ilta. Se oli mukavaa! Huomasin kuntoni nousevan ja joka kerta jaksoin polkea hieman kauemmin.  Kävin myös silloin tällöin lenkillä silloisen poikakaverin kanssa. Siitä ei tosin tullut mitään jatkuvan valittamisen ja vittuilun takia. Onneksi erottiin.

Syksyllä 2008 aloitin taas säännöllisen lenkkeilyn täällä kotimaastossa. 2 km taittui helposti ja ostin jopa ihan uudet juoksukengätkin motivaation kohotukseen. Kävin välissä juoksemassa Pirkanmaalla, mutta se koulu jäi kesken. Lenkkeilykin jäi sitten kun lumi satoi maahan. Koko viime talvena en liikkunut juuri ollenkaan. Kerran pari kävin kävelemässä koiran kanssa mutta koira oli jo iäkäs ja sydänvikainen, joten sen kanssa saanut mennä lujaa. Helmikuussa 2009 rakas nukkui pois 10-vuotiaana.

Uusi perheenjäsen kotiutui jo maaliskuussa. Energipallo Shar Pei tuntui kaipaavan kovaa lenkkeilyä ja siitä sitten innostuin uudestaan. Nyt olen tämän uuden koiran kanssa käynyt kävely/hölkkä/juoksulenkeillä. Viime viikolla kolmena iltana n. 2km lenkillä ja tänään käytiin vähän lyhyemmällä reissulla. Ennen nukkumaan menoa teen puolen tunnin lihasharjoitussarjat ja sitten taas ti-to pidemmät lenkit koiran kanssa. Nyt ajattelin mennä 3-4 km. Hitaasti mutta varmasti paino toivottavasti putoaa.....

Kun vaan en sortuisi nukkumaan kaikkia päiviä töiden jälkeen. Oma koira kun olisi, olisi ulos lähteminen taattu. Ehkä vielä tässä joskus...... :)