Aikataulujen ristiin meneminen ärsyttää. Asia, joka olisi pitänyt tehdä jo aikaa päivää sitten, tulee juuri nyt mahdolliseksi kun tulee taas vastaan mahdollisuus joka aiheuttaa sen, ettei se enää olekaa mahdollista. Mutta minkäs sitä ihminen luonnolleen mahtaa.

Jotkut asiat pelottaa vaikka ympärillä ei olekaan tonneittan vesimassoja. Auringonpaistekaan ei auta. Joskus ajatus ahdistaa niin kuin ennenkin. Pakokauhu iskee ja kurkkua kuristaa. Vanhat muistot heittää kylmää vettä niskaan.

Mutta kaikesta huolimatta janoan. Janoan sitä jonka näen torstaina. Asiat kääntyy ja vaihtaa suuntaa. Tätä taisin toivoa. Ei siihen kuitenkaan osaa varautua mitenkään. Asioita voi päättää mielessään ennakkoon mutta ne päätökset eivät tule pitämään ellei niitä kerro muille.

Tulevaisuus sai yhden uuden mahdollisuuden lisää. Sellaisen joka siitä on puuttunut jo pitkän aikaa. Oikeastaan en edes pelkää. Ehkä olen ehjempi? Ehkä osaan nyt olla paremmin minä? En halua tuottaa pettymystä. Haluan olla luottamuksen arvoinen. Haluan kuunnella ja olla siinä silloin kuin tarvitsee.

Nyt kun se on mahdollista. Nyt kun sen saan tehdä.