Unissa olen siinä missä tuntui hyvältä ja mietin valveilla olisiko sittenkin pitänyt tehdä enemmän? Oleminen siinä oli neutraalia, ajoittain sykähti kipinä jossain. Hajanaista. Ihmetytti eksyneen kohtaaminen niin pitkän ajan jälkeen. En tuntenut mitään vaikka halusin. Heräsi vain ajatus siitä että ei ole mitään enää missään. Ei mihinkään päin. Paitsi ehkä kyydissä joskus joku muu. Onko mahdollista tehdä U-käännös ja kokea menneisyys uudelleen? Ei varmaankaan. Tuskin se olisi edes mukavaa. Jotain uutta olisi mukava kokea. Hymyilin sisällä vaikka en kai ulospäin kuitenkaan tohtinut. En halunnut näyttää että ajattelin sitä sinä iltana enemmän kuin koko viikkona. Sitä U-käännöstä. Älkää viittikö! Se on joko-tai, ei enää entä jos. Voinhan maalata sen taulun ja purkaa siihen sen mitä jäi sanomatta ja kaiken sen mitä toivoin ennen kuin tiimalasi rikkoutui.

Myrskyinenkin aallokko kuljettaa aina kohti rantaa.