Onko nyt hänen vuoronsa epäröidä? Sitäkö se hiljaisuus tarkoittaa?

Ensin epäröin minä. En tiennyt tunnenko mitään, haluanko tuntea mitään. Kaulaa kuristi ja muistot 23 neliön helvetistä hiipivät mieleen. Kun törmäsin käsi kädessä Saatanaan, tajusin että kädessä on se mitä olen kaivannut. Ei tässä ole mitään pelättävää, tässä olen turvassa niin uusilta kuin vanhoiltakin Saatanoilta.

Hiljaisuus pelottaa. Esitin kysymykseni hymyillen vaikka sisällä velloi kylmät veet. Väreili pinta ja saavutin jotain sinistä. Katse kertoi toista kuin sanat. Tiedän, siellä on jotain joka pelottaa. En voi sanoa etteikö sitä kannattaisi varoa, ethän sitä tunne. Uskalla silti, olenhan tässä.