Kirkas vesi ulottui vyötärölle asti. Kahlasin valoisassa kiviluolassa eteenpäin hohtava miekka kädessäni.

Kirkkaassa vedessä kimalteli kultaisia kolikoita. Keräsin niitä kiviluolan pohjalta taskuuni. Vesi ei tuntunut yhtään kylmältä. Samalla kuulin miesäänen. Se ei kuulunut mistään tietysti suunnatsta, ennemminkin ääni kaikui päässäni, kuin joku puhuisi sisältäni minulle.

- Oletko koskaan ajattelut että sinua johdatellaan?

Tiesin mitä minun tuli tehdä. Pelkäsin kaikesta huolimatta enemmän kuin koskaan. Pelko tuntui kylmältä puristukselta rintakehässä, hartiani olivat kylmää tulta kun käänsin katseeni kiviluolan vasempaan seinään. Seinässä oli aukko, josta pääsin kapuamaan toiseen käytävään.

Aluksi oli pimeää. Sitten asetin miekkani veteen ja koko luola alkoi hohtaa valoa. Näin edessäni kivipaaden. Tiesin paaden siirtyvän edestäni lähestyessäni sitä. Pelkäsin, pelkäsin niin valtavasti. Tiesin kuitenkin ettei minulla ole hätää, olen turvassa juuri täällä.

Astuin eteenpäin ja kivipaasi siirtyi oikealle paljastaen hautakammion. Tuulenvire tuli kammiosta kasvoilleni. Hämmästelin sen hajuttomuutta, ei kuolemaa. Kammio oli pimeä mutta pian aloin erottaa siltä ruukkuja ja erilaisia huonekaluja. Astuin aivan kammion suulle ja sanoin:

- Jeesus? Jeesus? Äiti Maria tässä. Päästä minut tästä, en enää tahdo olla elossa.

Pelkäsin niin valtavasti että suljin silmäni. Samalla lämmin hiljaisuus ja rauha laskeutui sisääni.

Heitin hohtavan miekkani kammioon ja valo valtasi kaiken. Sitten näkyi elokuvan lopputekstit.