Katselin salaa puusäleikön välistä kohti kirkkautta. Valo ja varjo loivat nojattuun seinään tanssin, hypnoottisen liikkeen joka sai minut tirkistelemään. Sokaistuin hetkeksi, niin kirkas oli raosta tuleva valo. Henkäisin ääneen kun silmäni tottuivat valoon. Tajusin mitä en ollut nähnyt. Tajusin olleeni pimennossa, nurkassa, kirjahyllyn alimman laatikon pohjalla. Halusin sitä, imin kaiken näkemäni itseeni ja elin sitä ajatuksissani. Halusin hengittää sitä, kokea sitä, olla sitä. Kuvittelin miltä se tuntuisi, uskoin sen olevan elämäni eliksiiri tästä eteenpäin. Ilman sitä ei olisi mitään. Tiesin etten ollut enää se jona minut tunsin. Olin pelokas, uusi minä oli vieras kehossani ja se vieras halusi lisää vieraita sisääni. Se halusi tuntea ne kaikki, jokaikisen tanssivan olennon tuossa valossa. Se halusi tehdä varjon, yhtä piinaavan kuin se jonka näin seinälläni. Se halusi rakastella elämää.