Edessäni oli valtavan kokoinen taulu. Keskelle taulua oli maalattu Jeesus ristiinnaulittuna, selin katsojaan päin. Kasvoja ei näkynyt, vain hieman kallellaan oleva verinen takaraivo näkyi ristin takaa. Risti oli paksuista, tummista lankuista tehty. Jeesuksen selän takana hänen oikealla puolellaan oli mies kasvot katsojaan päin. Miehellä oli kirkkaan sininen vaate yllään ja harteillaan hän kantoi kirkkaan punaista viittaa, joka oli sidottu lanteille hänen vasemmalta puoleltaan. Jeesuksen vasemmalla puolellakin oli mies, huomattavasti "arkisempi", beige vaate yllään ja silmälasit nenällään. Korkea, heleä nuoren naisen ääni alkoi laulaa:

"Jeesus ristiinnaulittuna, oikealla puolellaan Johannes Kastaja.."

Olin mykistynyt ja yritin kuunnella kuka tuo arkisempi mies on. Se saattoi olla Mooses, en ole varma. Yritin kirjoittaa laulua ylös mutta en osannut.

Olin ollut aiemmin viettämässä iltaa eräässä seurueessa ja seuraani oli jäänyt vanhempi herra. Taulun arkisempi mies otti herraa olkapäästä kiinni ja kuiskasi korvaan:

"Jos vasemman käden sormia alkaa kihelmöimään, älä mene peräkammariin maate."

Herran kasvoille muodostui seesteinen, ymmärtäväinen ilme ja tiesin että olisi minun vuoroni kuulla kuoleman hetki, joka ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi.

Herra käveli pois päin ja minä käännyin taaksepäin siivoamaan pöytää. Nostin viinapullot jääkaappiin ja katsoin Johannes Kastajaa silmiin.