Sekamelska, tuuliajo ja meri.
Kasvoin kannosta kuolleesta
kersantin tahdosta.
Keskellä saattoa huutoa vain
en antanut periksi
ja kadehdin ain.

Kattona kuolema
mattona multa.
Alla maan kultaa hain
tiellä siellä salarakkain.
Helppoa heittää puuta
kolmea vartta ylemmäs.

Saamattomuus, halu ja kyky.
Olin onneton ja vuorien susi
Lentoni tuuleton ei kanna
ei huominenkaan eiliseen
sitä avainta kellekään anna.

Tiesin olleeni hölmö,
sanat kaikuivat kiviseinillä
vaikka olit jo poissa.
Olen kuitenkin vain minä,
tunteiden aallokossa tyhjällä paatilla
airotta kellun ja mietin minne menen.

Anteeksi.

3.3.2011