Neljä edellistä ässällä. Oliko se joku etiäisjuttu, taas? Muistan tienneeni paljon asioita ennalta silloin joskus. Pieniä aavistuksia oli eilen, kuinka näin että sisään astutaan, katsellaan ja vietetään aikaa tutussa seurassa.

Darkness by her side spoke and passed her by.

Ja niin se meni. Olisin halunnut huutaa. Kääntää pääni taaksepäin, avata suu niin auki että suupielet repeisivät ja antaa äänen tulla keuhkot mukanaan. 

Stuck in her chest a warning no one read.

Ihon, lihan ja luiden alla. Näkymätöntä, kuin tainnuttavaa kaasua. Sekoittaa todellisuuden ja unen, rajamailla rahisevin henkäyksin. Haluaisi lopettaa, irrottaa piuhat. Ja silti tietää ettei voi elää ilman, tuulessa kuulee huomisen, ne on taas täällä. 

Called inside the fog, pouring venom brew deceiving

Juuri kun olin halkeamaisillani, sinä tulit. Ikään kuin olisit kuullut ajatukseni, jäit seisomaan eteeni. Sanat tulivat suustani itsestään, en kuullut niitä. Näin vain kasvosi, ne vanhat mutta nuoret. Juuri muotoutuneet ja silti muistan ne vuosien takaa. Kadotettu polku heilui edessäni, myrsky oli kaatanut puita. 

Rode into the dark unaware winding ever higher