Tein sen.

Annoin mennä. Otin ja annoin. Jälkeenpäin se tuntuu paremmalta kuin itse hetkessä. Arvasin että se menee niin mutta ei se haittaa. MIten tästä eteenpäin? Jos tekee mieli niin tervetuloa uudelleen.

Olen hieman peloissani mutta en läheskään niin paljon kuin mitä ajattelin olevani jos tällainen tilanne tulee vastaan. Oli pakko sanoa pelisäännöt ääneen vaikka luulen toisen osapuolen tienneen ne sanomattakin. Ehkä sanoinkin ne enemmän itselleni?

Kiire oli liiallista mutta ymmärrettävää. Annoin mahdollisuuden, saa nähdä tartutaanko siihen. Kunpa vain osaisin olla ajattelematta sitä, toivomatta sitä liikaa. Lämpöön jää koukkuun, se tässä pelottaa.

Ja ne tunteet.