Pitäsikö lakata haluamasta? Lakkaisi itkukin. Epäkelpoisuuden tunne estää suorittamasta tavoitteeseen vaadittua työtä. Kävellessä ajattelen "Vittu mää oon ruma ja läski eikä tästä mitään tule kun oon tämmönen itkupilliherkkissäälittäväpaska enkä saa mitään aikaseks". Ei kovin terveellistä? Olen aina halunnut olla kaunis. Sulava. Haluttu. Ehkä jopa paras kaikista. Nyt kuitenkin päällimmäiseksi syyksi nousi terveys. Ettei vaan sattuis mitään.

Kaikessa pitää säästää. Tiedän mitä haluan ja tiedän mitä sen eteen pitää tehdä. Pitää säästää rahaa ja pitää säästää ravinnossa. Uskon suorittamisen muuttuvan helpommaksi itsevarmuuden lisääntyessä. Sitä taas kohotan säästämällä tehokkaasti. Kun vaan kuri pysyis! Itseään oon aivan liian helppo huijata..

Saispa töitä! Viikonloppuhommia, ei mielellään yötöitä. Kerran olen vetänyt itseni piippuun opiskellen ja yhtäaikaa töitä tehden. En ole varmaan koskaan ollut niin väsynyt kuin silloin. Tarvitsen rahaa kesän työharjoittelujaksoa varten. Teen ihan mitä vaan että pääsen suorittamaan sen Englantiin, ihan mitä vain! Yritän säästää ja toisesta päästä laitan rahaa itseeni, ensimmäistä kertaa ikinä! Eikä tämä hanke ole mikään viikon juttu. Alotetaan kevyesti kuudella kuukaudella ja katsotaan sitten kantaako omat jalat. Välillä mietin olisiko se raha kannattanut sittenkin säästää mutta sitten muistan syyn. Ilman tätä "hankintaa" ei muulla ole pian mitään merkitystä. Se pitää vaan sanoa itselleen joka päivä ääneen ettei todellinen syy hautaudu vieraiden äänien alle.

Tunnen olevani uskomattoman onnekas. Edelleenkin on vaikea uskoa tätä todeksi vaikka yhdessä on rampattu ees taas nyt jo vuoden päivät. Ne sanat sanotaan joka päivä. <3