Ja taas.

Ihmismieli on sokkelo.
Mut silti siellä eksyy samaan paikkaan kerta toisensa jälkeen.
Johtuuko se alitajunnasta?
Sydämestä?
Halusta?
Vai vaan tyhmyydestä?

Tuntuu ettei vaan voi unohtaa.
Teen aina vaan pidempiä kiertoteitä
siihen samaan pisteeseen.
Luulen että siten pääsen ohi.

Kuinka paljon pitää sattua että tajuaa?
En kai oo tarpeeks rohkee.
Kiehun omissa liemissäni
mutta en huomaa miten
reikä sisällä kasvaa.

Pato.