Niin niin. Mikäs vitun liputuspäivä se taas olikaan? Toisaalla juhlat jatkui neljä päivää.

Joku sanoi järkyttyneensä eräästä elokuvasta. Painoin pään alas ja mietin. Joillekin sellaiset asiat ovat liikaa jo TV-ruudulla, joillekin ne ovat arkipäivää. Voi vittu kun tietäisitkin. Ei niistä kuitenkaan puhuta. Elän lasipallossa. Missä on vasara?

Kynnys on korkea. Varovasti varpaat asettuvat reunalle ja tutkailevat näkymää. Ei näy mitään tunnistettavaa. Olotila riittää asettamaan tarpeeksi kovat panokset ja virittämään jousen. Viimeinen kulaus ja hei vain.

- En elä. Olen mutta en elä. Sisälläni on tummaa.

Näin sanoi violetti kissa ja hyppäsi aidalle. Sillä oli paksu häntä ja suuret suunnitelmat. Se aikoi nimittäin käsikirjoittaa menestyselokuvan. Pyysi minua apuun mutta epäilin ettei aikani riitä. Haistoin ideoissa menestyksen ja lupasin pitää asian mielessäni.

- On kuule elämällä paljon annettavaa kun sen vain uskaltaa oivaltaa, kissa sanoi.

Pudistin päätäni ja höyhen irtosi päälaeltani. Se leijaili asfaltille hiljaa, kuin hiipien.

- Elämä on punainen vaate ja minä sille härkä. Sattuman kaupalla täällä kuljetaan. Onnetarkin vaipui vaahteran alle koska ymmärsi olevansa epäpätevä siihen työhön. Keskisen Vesan kesätyökoulutus ei ihan tainnut riittää.

Kissa käänsi päätään ja nuuhki ilmaa. Ilmassa oli tulevan sateen tuoksu, pehmeä ja makea.

- En minä sitä aamua pelkää. Se vain pitää itsensä niin paksun verhon takana että epäilykset heräävät väkisinkin. Opin meren tuntumassa olemaan katsomatta auringon nousuun. Se tiesi kuolemaa siellä päin.

Tämän sanottuaan kissa nousi seisomaan ja tuijotti minua vakavana.

- Polkunsa on jokaisen itse raivattava. Niin kuin ennen vanhaan. Siinä suhteessa ei elämä edes teknologian vaikutuksesta ole muuttunut miksikään. Samat kivet me käännellään kuin edesmenneetkin. Työkalut vaan ovat erilaiset.

Olisiko asia tosiaan niin? Ajatus lohdutti ja sai pienen hymyn kareen nousemaan. Mietin tätä ja nostin siipeni ilmaan kuin tervehdykseen. Tuuli taivutti sulkia taakse päin. Otin tuulen nyrkkini sisään ja avasin sen hitaasti. Pieni koiperhonen värisytti siipiään ja lensi kissan korvalle.

- Ajattele asiaa ja mene kahvilaan. Tiedät asioista enemmän kuin annat ymmärtää, sen näkee. Sinut on huomattu, niin ei käy monille. Mutta olepa vaiti. Vaatimattomuus kaunistaa ja nöyryys opettaa. Viisaat elävät pitkään ja tietävät miksi. Se valkenee vielä meillekin, jos sitä kohti pyritään.

Katsoin kissaa silmiin ja huokaisin.

- Menetänkö mitään jos uskon?

- Elämä ei ota, vaan antaa. Usko itseesi niin voit olla voittamaton. Usko muihin, he tekevät sen todeksi.

Nyökkäsin ja kumarsin syvään. Kissa kumarsi, nyökkäsi ja hyppäsi tuuleen. Se katosi.

Levitin siipeni ja nousin aidalle. Tuuli tarttui siipiini ja vei minut merelle. Aaltoihin piirtyi väreilevä kuvajaiseni joka näytti pikimustalta kuun sillalla. Aamu toisi tiedon.