Syksy tulee taas ja vuoden tauon jälkeen se lapsuusaikoina valtaansa ottanut tunne on taas täällä! Muistan kuinka vatsaa kipristi ja kaikki tuoksut tuntuivat miljoona kertaa voimakkaammilta kuin ennen, kesä ei ollut mitään syksyyn verrattuna. Vesipisarat viileänä mutta aurinkoisena aamuna maanpinnan keltaisilla lehdillä bussia odottaessani piirtyivät verkkokalvolle. Joku poltti kauempana tupakkaa.

Olen välitilassa. Kallionlohkareen takana suojassa tuulelta ja myrskyltä mutta voin kuulla kaukaisten aaltojen pauhun. En ole sillä merellä kuitenkaan, ei nyt, ei toivottavasti enää koskaan. Hameen helmat kastuvat rantakivillä mutta kangas ei repeydy, ei makaa märkää kiveä vasten eivätkä ranteeni ole murtuneet. Olen ehjä, kohta voimakas aaltoja vasten. Tuulee selkäni takaa ja tunnen työntävää voimaa käsivarressani, aivan kuin tuuli ohjaisi merelle käsivarresta nostaen. Ei vielä, ei vielä.

An illusion of peacefulness
Shutting down your senses
Adding color, would make you burn
This comforting cloak of grey

Kolme sanaa täyttivät tyhjyyden rinnassani. Tunsin kyyneleen poskellani ja se pyyhittiin pois ilolla ja onnella. Olen avaamassa ovea tuntemattomaan mutta en pelkää. Olen tasaisen onnellinen, elämäni syysfiiliksessä kun vatsa on täynnä perhosia ja unet levottomia. En malttaisi, en millään mutta silti nautin odottamisesta.

Saatoin ja käänsin selkäni. Onnen ja ikävän kyyneleet estivät jatkamasta matkaa moneen hetkeen mutta kohta olen siellä. Kohta on myös taloni tyhjä, eri tavalla.

Strangers walking in my home
Sounds of you not there

http://youtu.be/RQ6izj4-Tgw