Haluaisin olla erilainen. Vaikka tämä on vain kuori, en voi antaa asian olla. En ole materialisti mutta pidän estetiikasta. Haluaisin olla sulava ja hyvän tuntuinen. Pehmeä mutta napakka. Olen paininut tämän asian kanssa koko ikäni. En halua vain todeta "kun näin on aina ollut". Häpeä on suurin motivaattorini, monessa muussakin asiassa. Ei vaan kehtaa muiden silmissä tehdä tai olla tekemättä jotain.

Aloittamisen vaikeutta minulla ei ole. Päinvastoin, innostun helposti uusista asioista mutta alkuhuuman jälkeen säännöllinen toistaminen on kaikkein vaikeinta. Ajaudun pysähtyneisyyteen usein vahingossa, huomaamattani. Olen tällä saralla myös erittäin hajamielinen, omalla tavallani huonomuistinen. Unohdun vain pois ja kahden kuukauden kuluttua havahdun todellisuuteen: olen palannut lähtöruutuun ellen jopa ottanut pari askelta taakse.

Jonkinlaista ruoskimista tarvitsen aloituksen jälkeen jotta pysyn ruodussa. En tiedä auttaisiko asiaa sen julkisanominen tai ulkopuolisen apu. Olen päättänyt ottaa asiasta selvää. Ystäväni on luvannut auttaa minua ja uskon hänen kannustuksen ja neuvojen olevan juuri sitä mitä tarvitsen. En halua tehdä asiasta täysin julkista, en siedä arvostelua etenkään näin arkaluontoisessa asiassa. Sitäpaitsi, edistymisen kyllä huomaa sitten kun on sen aika.

Tsemppiä mulle!