Voiko siihen ryhtyä tosta noin vaan? Kuvitella olevansa tarpeeksi vahva (tai heikko?) ja että kaikki pysyy salassa? En tiedä. Haluan kokeilla koska haluan niin paljon. En ole koskaan halunnut satuttaa ketään, en halua aiheuttaa kenellekään mielipahaa. Olen vain niin tyytymätön! Joku alkaisi saaranaamaan että "sullahan kaikki niin hyvin kun vain voi olla! Mieti mistä oot selviytyny ja miten onnekas oot ollu! Ja nytkö heität kaikki menemään noin mitättömän asian takia?!".

Mut kun ei se ole mulle mitätön. Mä haluaisin pystyä yhdistämään kaikki mun puolet, sillä tiedän etten ole aito oma itseni jos joudun jonkun ominaisuuteni sulkemaan pois. Kolme kuukautta, ylikin, on aivan liian pitkä aika. Eikä mun eteen tehdä yhtään mitään, mun tilannetta ja tunteita ei ymmärretä! Ei ne tunnu merkitsevän yhtään mitään.Pelkään joutuvani samanlaiseen häkkiin kuin vuonna 2007.

Haluni on hyvin yksinkertainen. Haluan olla VAPAA! Haluan olla ja rakastaa vapaasti. Olisi hienoa jos voisin elää niin tässä hetkessä avoimesti mutta luulen että täytyy työskennellä suljettujen ovien takana. Ajatus saa minut surulliseksi. Haluaisin kertoa siitä tärkeälle ihmiselle, mutta samalla pelkään menettäväni hänet.. Toisaalta, jos hän ei hyväksyä minua sellaisena kuin olen, ei hän voi olla minulle hyvä.. Pyydän silti nyt jo anteeksi.