Valo ja silti päässä on tummaa. Mistä tämä oikein tuli? Voisinko hakeutua hoitoon. Ei ole kyllä terveellistä tämä. Ei hyvä ole tämä. Taidan olla sekaisin.

En tiedä. En todellakaan tiedä. Ei kai tässä mikään kiire ole mihinkään, eihän? Tuntuu että syksy hiipii rauhoittavan ja vilvoittavan sateen kanssa ajatuksiin eikä vielä ole edes elokuu. Ensin se ahdisti mutta nyt se tuntuu houkuttelevalta. Ajatus pimeistä illoista peiton alla ei tunnu enää niin synkältä ja ahdistavalta. Se voisi olla jopa mukavampaa kuin puolialaston riekkuminen kesäillassa.