Ajattelen taas sitä mahdollisuutta. Välillä se tuntuu ainoalta oikealta ja sitten taas ei. Ilo löytyy siitä ettei se koskaan katoa, ajattelin siitä sitten mitä tahansa. Ehkä näin on kuitenkin parempi.

Yllättäviä käänteitä ja uusi asioita siinä sohvalla. Nauratti taas niin kamalasti ja toisaalta tunsin myötähäpeää. En minä sellaseen pystyis. Ja sitten taas nauroin. Oli mukavaa hymyillä vaikka tajusin joutuneeni taas pettymään. Ei haittaa.

Oishan se mahtavaa! Saas nähä.

Jos ikkunassa on paskaa, se kannattaa pestä. Jos taas suussa on paskaa, sen voi jauhaa pois.

Valokuvassa näkyy vanha talo. Talon pihassa on lipputanko josta valkoinen maali on ajan ja sateen valuessa kulunut pois. Talo on punainen ja pihassa kasvaa pitkä nurmi. Siinä ei ole aikoihin ihminen kävellyt.

On vaikeaa lähteä liikeelle. Ajatus liikkuu, minä en.