Oloa voisia sanoa jopa onnelliseksi. Ensimmäistä kertaa olen tällä tavoin onnellinen hyvin pitkään aikaan. Edellinen kokemus vakavasta suhteesta aiheuttaa pahoja kaikuja takaraivoon. Uskallanko luottaa siihen että tämä on aitoa? Siihen että tämä kestää eikä putoa alta?

Oikeastaan enemmän pelottaa asian ajattelu kuin siinä eläminen. Edellisen kirjoituksen ahdistus on väistynyt jo aika hyvin pois päältä. Puhuin asiasta, nyt avoimemmin. Pelkään edellisen suhteen takia ajatusteni paljastamista mutta tiedän että se on typerää pelätä sellaista tämän miehen kanssa. Silti, sliti olen varovainen. Hyvin varovainen.

Alkaa tuntumaan siltä että tämä on sittenkin parempaa kuin mitä uskalsin toivoa. Vielä ei ole tullut vastaan mitään mistä pitäisi valittaa. Tähän mennessä koetut asiat tuntuvat siltä että niitä pitää saada lisää. Yhteisiä kokemuksia. Rakennan itseluottamustani uudelleen. Yksin se on helpompaa mutta tämän taiston tahdon käydä. Kävi kuinka kävi.