Olin paikallisessa ravintolassa. Tilasin EdBullia sillä tarkoitukseni ei ollut ryypiskellä, olinhan kuskina. Heitin taskustani pieniä kolikoita tiskille ja yritin laskea niitä. Huomasin humaltuvani hetkessä niin etten osannut enää laskea, puhe alkoi sammaltaa. "Mitä helvettiä?!" ajattelin. Enhän minä ole mitään juonut!

Yhtäkkiä pääni täyttyi kammottavasta kuvasta minusta itsestäni loukussa auton sisällä mustan veden alla. Säikähdin niin toden tuntuista kuvaa että päätin lähteä pois alkoholin lähettyviltä. Ajoin autollani kirjaston rantaan, jossa olivat kaksi kaveriani. Jostain syystä minun oli ajettava hyvin läheltä rantaviivaa ja hetken jo luulin käyvän niin kuin näin mielessäni. Vasen eturengas upposi hetkeksi veteen ennen kuin sain käännettyä auton kohti rantaa. Kaverini huutelivat perääni "Onneks ei käyny kuinkaan!".

Jatkoin matkaani hiekkatietä pois rannalta. Tajusin vasta hetken jo eteenpäin ajettuani etten tiennyt mihin tie vie. Pian olin hukannut suuntavaistoni enkä enää tiennyt missä olin. Yritin muistella mihin ajoimme vanhempieni kanssa tätä tietä kun olin pieni. Menikö tämä jonnekin Multialle?

Liian myöhään tajusin ajavani aivan liian lujaa. Eteeni tuli korkea mäki. Mäki loppui kesken ja lensin ulos autosta sen hypätessä liian kovan vauhdin takia ilmaan. Allani ei ollut kuin iso sorakuoppa jota kohti putosin kovaa vauhtia. Ojensin kädet eteeni ja kämmeneni upposivat karheaan hiekkaan. "Ei edes sattunu!".

Autoni oli hautautunut hiekkaan. Huomasin ympärilläni muitakin hiekkaan hautautuneita autoja. "Ei oo näköjään kovin moni muukaan muistanu tätä hyppyriä..". Tutkin autoja tarkemmin ja huomasin niiden olevan kovin pieniä. Oma autonikin oli kutistunut noin 30 cm mittaiseksi keltaiseksi leluautoksi. Paniikki alkoi kalvaa. "Miten vitussa mä pääsen kotiin??".

Huomasin hyppyrin edessä, sorakuopan toisella laidalla, olevan seinämän jossa oli puinen luukku. "Tonne asti siis ois pitäny autolla päästä." Kipusin rinnettä ylös ja avasin luukun. Kuulin kuinkan auto lähestyi tietä pitkin. Huidoin käsilläni pysähtymisen merkiksi ja valkoinen auto hiljensi vauhtiaan. Kyydissä oli mies ja nainen. Naisella oli pitkä hame ja huivi päässään. Sanoin ettei tästä kannata ajaa, tie on poikki.

Samassa kuulin kuinka hyppyrin takaa lähestyi auto. Huidoin taas käsilläni ja huusin "Älä hyppää! Täällä on auto edessä!". Autoilija huomasi onneksi meidät ennen kuin ehti hyppyrin laelle. Kannoin kädessäni pieneksi kutistunutta autoani ja yritin muistella miten sitä ajetaan.