Heräsin ja tajusin nähneeni sairaita unia. Mieleni teki kahvia ja sitä tein. Ruisleipää ja kalkkunaleikettä. Istuin koneelle ja tajusin mitä olin ajatellut. Miten hyvältä tuntuisikaan muuttaa välillä taas isompaan kaupunkiin, kasvottomana, uutena.

Vaikka tiedän etten ihmisenä varmaankaan muuttuisi mitenkään paikkakunnan vaihdoksella, ajatus feeniksmäisestä muutoksesta kiehtoo ja saa vatsan tuntumaan kipinöiltä. Uusi kaupunki (siis ihan oikea kaupunki!), uudet ihmiset, paikat, ideat, asiat ja elämykset avaavat mieleni sälekaihtimet aamuauringolle. Etenkin ilostun kun ajattelen opiskelua, sellaisen asian tai alan opiskelua, joka oikeasti kiinnostaa. Tuntuu siltä että ikää alkaa olemaan sen verran että olisi aika päästä tekemään sitä mistä oikeasti pitää eikä aina laahata perässä suurinpiirtein sinne päin.

Ongelma on siinä etten tiedä mitä ihan oikeasti haluaisin tehdä. Lukiossa viihdyin hyvin koska siellä sai tehdä vähän kaikkea mistä piti. Oli kieliä, maantietoa, biologiaa, psykologiaa, filosofiaa, radiotyötä, kuvista, elokuvatyötä ja valokuvausta. Tällä hetkellä kiinnostaa eniten englanti ja valokuvaus ja molempien alojen opiskelupaikka on vaikeasti saavutettavissa. Tänä keväänä jo yritin päästä englantia lukemaan yliopistoon mutta kokeet meni lopusta arpomiseksi. Nyt ajatuksissa siintää Turun AMK valokuvauspuoli.

Mahdollisuus on myös oppisopimukseen sillä alalla, jolla haluaisin lopulta työllistyä. Olen haaveillut työstä siinä yrityksessä jo vuosikausia. Yrityksellä on juuri niiden "oikeiden" hommien lisäksi vahvat yhteydet ulkomaille. Vielä pitää malttaa hetki odotella oppari asian varmistumista. Asiassa kaivertaa vain se että jos kyseiseen firmaan menisin opparilla, voisi haaveet muutosta isompaan kaupunkiin hylätä ainakin seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Toisaalta saisin tutkinnon ja sen lisäksi parempaa palkkaa, säännöllisen elämän ilman pakkaa sekottavia yövuoroja sekä varmasti mielettömän hienoja kokemuksia! Niin ja firman omistaja vihjailee jopa yrityksen osakkuudesta..

Elämme jännittäviä aikoja!