On kummallista tuntea tunteita asioista joita ei ole kokenut, joista ei voi olla varma ovatko ne totta. Moni elää elämäänsä tunteiden ehdoilla, tehden vakavatkin päätökset sen perusteella miltä sillä hetkellä tuntuu. Voiko se olla kuitenkaan todellista?

Näen asioita mutten tunne niitä. En koe niitä. Asioista puhutaan ja jokin tunne syntyy. En tiedä, en ole kokeillut. Silti minulla on tunneperäinen mielipide asiasta. Ei kiitos, en halua. Kyllä, pidän siitä. Näen henkilön ja pidän hänestä vaikken ole oikeasti tavannut häntä. Onko se vaarallista?

Unissa tapahtuu paljon ihmeellisiä asioita. Ehkä siksi että todellisuus ei ole niin hienoa kuin mitä sen haluaisin olevan, mielikuvitus korvaa puuttuvat palat. Saatan tehdä päätöksiä tunnepohjalla, se on todellisuuteni. Unissa näen asioita toisin ja elän elämääni toisin. Miksi?

Pelko ohjaa elämää joissain asioissa. Tieto joistain asioista on lisääntynyt muutamana päivänä radikaalisti ja olen järkyttynyt. Ylpeä itsestäni, järkyttynyt muiden takia. Olen saanut hienot eväät, muilla, vaikka toisin luulin, ei ole kuin kuivat käntyt voipaperissa. Miten olen vielä hengissä?

Rakkaus on elämisen ehto. Tai niin ainakin luulin. Rakkaus muuttuu ja kasvaa, kiemurtelee kuin sammaleinen polku lehmusmetsässä. Välillä eteen tule umpikuja ja on palattava takaisin. Uuden reitin löytymisen ehtona on muistaa missä kohti kääntyi väärään suuntaan. Onko rakkaus väärä päämäärä?