Sanoin että mun ei ois koskaan pitäny tavata sitä ihmistä.
Sanoin että mun ei ois koskaan pitäny rakastua siihen ihmiseen.
Sanoin että mulla on ollu hyvä olo ilman sitä.
Sanoin että välitän siitä enemmän kuin kenestäkään muusta.
Sanoin että se on mun oikee.
Sanoin että rakastan sitä edelleen.

Tajusin sanani todeksi.

"Mä rakastan sua ja sen takia vihaan sua."

Jähmettyneenä paikalleen kissa heinikossa miettii, hyökätäkö vai ei. Hämärässä kiiluvat silmät eivät paljasta mitä ajatuksia päässänsä pyörittelee. "Vapaus on vaihtoehto, ei tie vaan se vieri, syvä oja jossa vettä." Vapaaksi päästettynä syytää saalistajan ojaan, nälkä pakottaa ajojahtiin.

"Kaunein kauris irrotti otteensa ja katosi ruohikkoon. Peto nuoli, nuoli veristä vanaa." Muutos saaliista saalistajaksi on salamannopea mutta tietoinen. Osia vaihdetaan mutta mikään ei muutu. Ajojahti jatkuu, nyt toiseen suuntaan.

Heinikko rahisee jaloissa. Alan väsyä väijymiseen. Mieleeni hiipii ajatus kaiken räjäyttämisestä. Tekisi mieli huutaa täysiä, antaa kaiken tulla ulos kerralla, peittäen kaiken näkemäni sillä mitä tunnen jotta edes hetken tuntisit saman kuin minä. Vaadin puhetta, sanoja, lauseita, selityksiä, syitä ja seurauksia. Sano lyhyt selkeä lause. Minä osaan.

Mä rakastan sua.