Kyyneleet kohoaa silmiin kun luen aiempia kirjoituksia.  Kuinka raastavia olotiloja onkaan silloin koettu! Tuskin ulkopuoliselle tekstit antaa niin paljon kuin minulle mutta on niissä raastoa. JUUSTORAASTIN!

Minä olen aina ollut se, jonka ihmissuhteet eivät toimi, jolle ei koskaan tapahdu mitään TODELLISTA. Suhteet ovat olleet unta, haavetta, teatteria tai muuten vain tyhjiä. Kerran minulle on sanottu "Minä rakastan sinua" mutta nyt toivon ettei se henkilö olisi koskaan sanonut minulle sanaakaan. Toisaalta, tuskin olisin tällainen kuin olen jos en olisi joutunut kokemaan sitä kaikkea silloin joskus.

U-käännös, Hirvi, Juustoraastin, millä nimellä häntä haluankaan kutsua. Nuo syksyiset tekstit ovat saaneet jatkoa joulukuussa. Tappuraa kertoo paljon. Tuli ja vei. Olin ulalla, aalloilla kelluin kumiveneessä kun tuuli yltyi ja kaatoi syyliinsä. Lämmintä. Edistystä on tapahtunut juuri niin kuin toivoin. Hitaasti.

Jokainen sana on minulle arvokas. Arvostan, kannustan, ihailen ja rakastan. On kulunut 1 kuukausi ja 24 päivää tai oikeastaan noin 32 viikkoa kaikkinensa. Ei ole vannetta, ei puristavaa oloa, paitsi silloin kun en näe, olen yksin, on ikävä. Olen onnellisempi kuin koskaan.

Hän puhuu kihloista, lapsista, naimisiinmenosta. Ehkä pelottaa vähän. Toisaalta hänen kanssaan en pelkää mitään.