Reikiä päässä, sormessa ja käsivarressa. Pienin sattuu eniten, onko se yleensäkin niin? Pienet asiat jäävät eniten vaivaamaan, ne kalvavat ja kaivertavat lopulta onkalon pimeyteen. Ei näy valoa tunnelin päässä. Vain maksa, munuaiset ja muut sisäelimet, eivätkä nekään edes hieman punertavina kuin kuivunut veri lakanalla, vaan mustina sykkivinä kasoina märän keskellä. Valun lattialle.

Tajusin aikatauluihin liittyvän suuren asian ja sen jälkeen tajusin ettei minua ole huomioitu. Yritin ottaa yhteyttä, mutta minulle ei vastattu. Olen ilmaa. Tai en ilmaa vaan jotain, jota voi käyttää hyväksi muttei huomioida. Asiasta on minulle puhuttu jo pitkään, kyseltykin siitä. Miksei kuitenkaan samaan tapaan kuin kaikille muille? Taidan sivuuttaa koko asian, kuten minut on sivuutettu. Pitäkää tunkkinne!

Huoli kalvaa silloin tällöin. Sekin tulee siitä huomioimattomuudesta, tavallaan. Yritin ottaa yhteyttä, mutta yhteyttä ei ollut. Ei kai sitä ole koskaan ollutkaan, ei sen jälkeen kun napanuora katkaistiin. Onko pakko itkeä yksin pimeässä nurkassa jos ei taho? Onko pakko olla lyöty ja hakattu jos ei taho?

Neste valuu ruokatorvea alas. Sitä menee paljon, tämän päivän aikana jopa litroittain. Sellaista hyvää nestettä. Pahan nesteen tankkauspaikassa joku oli epänormaalisti iloinen ja puhelias. Kehitysvammaisen näköinen ihminen pelikoneella nauratti ja minä vaivaannuin. Ymmärsin naurun muista syistä.

Tänään ajattelin liikkuvassa laatikossa menneitä asioita. Sitä kesti noin kolmekymmentä minuuttia. Ajattelin samalla tulevaisuutta ja tajusin odottavani sitä innolla, jännityksellä ja kauhulla. Tuli ihan sellainen ekaluokkalaisolo. Mitä kaikkea noiden avaamattomien ovien takana onkaan? Olotila oli väriltään savunharmaa, ehkä hieman violetti. Vanhimmat muistot olivat syvän sinisiä, hieman purppuraisia. Katkeriako? En tiedä. Pettyneitä? Ehkä. Tajusin jääneeni jälleen kellumaan. En ole tehnyt asioille mitään koska en uskalla. Uskon tulevani väärin ymmärretyksi, tai mikä pahempaa, jääväni huomiotta.

Avautuminen ilman vastausta jättää kellumaan alitajunnan aalloille. Löydän vastaukset unista enkä enää tiedä mikä on totta.