Aikaa viettää ulkona siinä säteilyssä. Varpaat sanoo hyi kun on kylmää mutta sinne niin mä haluun. Finrex on mustaherukka. Se yrittää lohduttaa, taputtaa selkään ja sanoo "Kyl se tästä.". Mutta minä sanon "Ei tuu mitään."

Ei tullut monesta muustakaan asiasta mitään. Sain pienen hymyn karehtimaan huulille ja on se julmaa kun se on joillekin niin kamalaa. Ja voi että. Eikö se olekaan niin täydellistä? Voi kun on harmillista. Luulen tietäväni paremmin. Opin sen asian jo monta vuotta sitten ja nyt on hyvä sanoa "mähän sanoin".

Pinna. Se on kireä. Pullon sisällöt lentää kannella ja keuhkot lytistyy, vanne kiristyy. Hysteria. Paniikki. Kohtaus. Joku joi tuopin. Jostain ei saa taas selvää. Enkä haluakaan saada. Ole hiljaa.

Köynnöskrassit ojentautuu kohti ikkunaa. Pientä nikkarointia, se on askel lähemmäs mielenrauhaa. Soutuvene ja mato-onki niin lähellä ollaan. Köminmaan Arvon Herra Axenrot hiipii mielessä rinnallaan Oivalan Kuramaiden Arvon Herra Smog. Ei ääntäkään.