Salilla käynti sopii sadepäivän suunnitelmaan. Paska ihminen puhuu asiasta jota en sen suusta halua kuulla. Voisin vaikka eristäytyä. Ihminen jota en tunne tunkee cortexiin ja häiritsee kasvoillaan. Kyllä sitä tämän viikon jaksaa kun ilmassa leijuu pikkiriikkinen mahdollisuus törmätä mukaviin ihmisiin viikonloppuna ja sen jälkeen. Suurin kipristys kiinnittyy viikonloppuun.

Vaikka välillä ahdistaa ajatus vieraasta omassa kodissa, on ajatukset siinä lähes joka ilta. Siitä on niin kauan että ihan vain jo muistin virkistykseksi voisi yrittää keksiä jotain. Jälki mietityttää. Moni ei siitä tiedä mutta päätös on tehty, suunnittelu on käynnissä ja ystävä juonessa mukana.

Kaksisanainen lause joka sisälsi sanan "päivää" kaikui korvissa hetken. Luulin ja toivoin ettei minua olisi huomattu, ystävä pelasti mahdollisesta kiusallisesta tilanteesta soittamalla. Silti pakenin selän taakse: "Voi vittu voi vittu voi vittu!". Enkä saanut silmiä irti, niitä poltti.

Myötätunto ja lohduttamisen halu nousee pintaan kun luen. Joskus itsekin tuntenut samoin. Olen halunnut olla poissa. Haluan vain kuulla ja puhua, se olisi mukavaa. Jatkosta en tiedä eikä tarvitsekaan. Sattunut matkalla taas kummallisia asioita jotka saavat ajattelemaan että kaikella on taas jokin "suurempi" tarkoitus. Kohta tapahtuu jotain. En vain tiedä haluanko että jotain tapahtuu. Toisaalta seesteily sohvalla on mukavaa.