Vitutus. Pieni asia, josta tulee pään täyttävä lima. Revin männyt juurineen kankaasta. Joo, tiedän että elämä on aallokko, jatkuvuus tarkoittaa aaltoa niin kuin taloudessakin on ala- ja ylämäkiä. Mutta että se aallonpohja tulee näin nopeasti täydellisyyden jälkeen? Voisin ihan itkeä kun en tiedä mitä tästä seuraa. Surkeutta, kurjuutta, vitutusta taivaan täydeltä.
Pelkäsin sitä kuinka voinkaan vielä järkyttää. Tai kuinka oma elämä voi toista eksynyttä järkyttää. Nyt olen iloinen siitä ettei tarvitse kertoa. Ei tarvitse kenenkään tietää. Kädet tahmeina naputtelen tosiasioita eteeni. Summa on liikaa yhdelle kukkarolle. Muutaman tunnin jo ajattelin olevani onnellinen siitä ettei ole velvollisuuksia eikä tarvitse eksynyttä enää järkyttää. Ja sitten se elämä jyrää alleen. En ehkä sittenkään jaksa.
Vaikka elämä vaatii aallokon, sen jatkuvan liikkeen eteenpäin, en jaksa omaa liplatustani. Nousut vuorelle ja kuraluisut sieltä alas vievät voimat lopullisesti, joka kerta. Kulissit kuitenkin on ja pysyy. Ja niin on usein eksyneelläkin. Tapahtumien tarkoitusenmukaisuus hämmensi ja kiehtoi. Uskoin asioilla olevan tarkoituksensa, jokin suurempi maali. Nyt tuntuu kaikkien linnojen kivimuurit niskassa. Ennen niin kevyet haaveet.
Omenainen olo. Posket punassa hämmennyin kysymyksestä. Salaisuus nauratti niin. Ja kai sen ymmärsivät. Ei se kisan voittaja mikään tyhmä ole. Eksyneen hipaisu kulki taas selkää pitkin. Muistot on huulirasvan mukana. Oli ostettava uusi. Niin lähellä mutta niin kaukana se yksinkertainen sana, joka jokaisella askeleella siirtyy kaksi edelle. Ponnistelut tuntuu pohkeissa, pulssi 110 paikallaan seisten.
Kaipaan tunnetta. Fyysinen rasitus on parasta huumetta. Kädet särystä turrat. Selkäpiissä väreet tanssii sala-askelia. Kieli on myytti, murre jota en ymmärrä. Hedelmällisyyden jumalatar, "I only wanna be with you". Ajattelu helpottaa. Asiat tuntuu selviltä. Se vain oli ja meni. Ja toi hyvän mielen hetkeksi. Edes katkeruus ei tule ovelle pettymyksen kimpun kanssa. Voin kyllä kanelikahvit keittää mutta asumaan se ei jää.
Kaipaan.
maanantai, 16. maaliskuu 2009
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.