I'm certainly cold.

Uskomaton väsymys ja rasvaiset sormet. Yö ja hiljaiset vedet. Seisoin sateessa ja sisälläni tuntui lämmin rutistus. Sitten sitä ei enää ollut. Väärät ihmiset sanovat asioita joita haluan kuulla.

Ihmettelen taas mutta en jää siihen makaamaan. Ikkunasta näkyy kohta ystävät hyvät, luotettavimmat. Avaimet otetaan pois ovesta yöksi ja jos on hyvä syy, myös päiväksi. Ei kerrottu miksi.

Pelottaa. Tahdon kotiin. Välillä tuntuu kuin sitä ei olisi. Kaikki valuu alas alas alas. Mitään ei ole. Pelkkä nurkka jossa kyyhöttää ja täristä kauhusta. Ne kuvat on totta, kaikki on totta ja valheellista todellisuutta. Ei auta vaikka kameran sammuttaa.

Hymyilen vaikka juoksen itkussa karkuun. Pois pois pois. En halua. En pysty.

Se sade ja se maa.