Verhotaan asioita. Peitetään mukavaan pakettiin ja tuodaan kotiovelle. Jos yhtään on tilanteessa mukana tajuaa että siinä on koira haudattuna elävältä Tervetuloa-maton alle. Alta löytyy avaimen sijasta menneisyyden luurankoja. Toinen kosii leikillään, toinen matkii tosissaan vitsin lomassa ja pelko kouraisee. Eihän se vaan luulee jotain? Tuntuu että historia toistaa itseään. En vaan pysty.

Tilanteen huvittavuus nousee eksponentiaalisesti. Että mitä vittua tällä taas yritetään sanoa? Asioita suorastaan tyrkytetään mutta mitä siinä sitten pitäisi tehdä? Tuskin koskaan kadun päätöksiäni, onhan ne tehty silloisessa tilanteessa valloilla olleiden tunteiden ja tietojen perusteella. Joitain ihmisiä saa kiittää hyvistä päätöksistä. Tiedä mitä olisi omassa elämässäkin tapahtunut jos ei toiset olisi päättäneet niin kuin päättivät.

Välillä pahat ajatukset tulee liikennemerkin takaa väijymään. Lähinnä itselleni pahat, totta ollessaan olisivat kyllä muillekin välillisesti pahoja. Ainakin puristusta rintakehän alueella aiheuttavia. Joskus se paino vain on liikaa. Niin paljon että migreeni ilmenee koko kehossa ja silmät sumenee kuin humalaisella. Yritin maalata jotain vihreää. Suurimman osan tilasta veikin musta. Se vain valtasi alaa huomaamatta kun istutin kukkia. Joskus mietin voinko koskaan unohtaa? Ehkä se ei ole tarkoituskaan. Asioiden kanssa eläminen ei kuitenkaan tunnu hyvältä. Tiedä mihin ne taas mua vie. Varmaan sinne tyhjään kaivoon asumaan kun en kestä enää.

Välillä haluan räjähtää. Niin ettei mitään jää jäljelle. PUTUM. Jotkut kasvot sai itkemään ja huutamaan tuskasta niin ettei kukaan huomannut. Vedet nousi silmiin ja syke nousi. Älä tule tänne, älä tule tänne, älä tule tänne, älä tule tänne. Sitten en kuullut enää mitään. Pelkkää kohinaa josta hitaasti nousi vanhoja lauseita, sellaisia joita en voi koskaan antaa anteeksi. Viha, inho, kauhu mixed up.

Vanhoja ihmisiä ja muistoja on mukava löytää uudestaan. Vuosien takaisten asioiden ymmärtäminen auttaa tajuamaan että elämä jatkuu. Ehkä näillä preesensin kummallisuuksillakin on sittenkin jokin tarkoitus, joka selviää vasta seuraavassa numerossa..